Espoon kaupunginkirjasto täyttää 100 vuotta kunnallisena toimintana

Varhaisvaihe lahjoitusten ja vapaaehtoistyön turvin

Espoossa on toiminut jonkinlainen kirjasto jo 1860-luvulla. Asiakirjat kertovat sen olemassaolosta vuonna 1869, jolloin kuntakokous vahvisti kirjastolle säännöt. Tämä kirjasto oli aluksi kirkon yhteydessä ja sittemmin Lagstadin koululla. Kirjat saatiin enimmäkseen lahjoituksina, kunta myönsi niihin määrärahaa vain harvoin, ja kirjasto hoitui vapaaehtoistyönä. Salaneuvos Axel Ludvig von Born oli yksi merkittävä lahjoittaja ja hänen ansiostaan lastenkirjojakin oli kuitenkin noin sata. 

Kunnankirjastoksi vuonna 1922

Vuonna 1922 alkoivat uudet tuulet puhaltaa ja toiminta kehittyä. Voimaan tuli kirjastolaki, ja sen perusteella perusteella kunnat alkoivat saada valtionapua kirjastotoimintaan. Espoon kirjastosta tuli virallisesti kunnallinen laitos kuntakokouksen päätöksellä 19.12.1922, ja tämän vuoksi vietämme nyt 100-vuotisjuhlaa.

Aluksi kirjastolaitos koostui Lagstadissa sijaitsevasta kantakirjastosta, Kauklahden ja Leppävaaran piirikirjastoista sekä Lahnuksen lainausasemasta, joka oli noin 50 kirjaa käsittävä kirjakaappi. Kirjastoverkkoa kehitettiin alkuun perustamalla lisää lainausasemia - myös Suvisaaristoon ja Vanhaankartanoon.

Muuttoliikkeen kautta syntyi tarve suomenkielisille kirjastoille

Teollistumisen myötä muutti alkuaan ruotsinkieliseen kuntaan yhä enemmän ja enemmän suomenkielistä väestöä, ja kirjastolautakunnan kokouksessa 14.1.1937 todettiin, että tarvitaan erikseen suomenkielinen kirjastoverkko.

Sääntöehdotus suomenkieliselle kirjastolaitokselle laadittiin syksyllä 1937. Leppävaaran suomenkielisestä piirikirjastosta tuli kantakirjasto. Sen lisäksi perustettiin myös Kauklahteen suomenkielinen piirikirjasto, koska Lasitehtaalla oli paljon suomenkielistä työväestöä. Huoneistokin tälle kirjastolle saatiin Lasitehtaalta. 

Suomenkielisen kantakirjaston ensimmäiseksi hoitajaksi valittiin Lauri Hintsanen, joka kuitenkin joutui sodan alettua rintamalle ja kaatui vuonna 1941. Sodan aikana kirjasto oli ajoittain suljettunakin, koska koko koulurakennus oli puolustusvoimien käytössä. 

Sodan jälkeen alettiin molempia kirjastolaitoksia kehittää voimakkaasti. 1940-luvulla painopiste oli vielä pienissä lainausasemissa mutta varsinkin 1950-luvulla alettiin perustaa uusia piirikirjastoja sekä suomenkieliseen että ruotsinkieliseen kirjastoverkkoon. Usein samoille alueillekin. Kauklahdessa oli sekä suomenkielinen sekä ruotsinkielinen kirjasto, samoin kuin Leppävaarassa, Viherlaaksossa ja Nuuksiossa. Tilat vaihtuivat eri syistä tiheään.

Äärimmäisenä järjestelynä mainittakoon, että Gräsan/Matinkylän piirikirjastot toimivat samassa huoneessa mutta niillä oli eri hoitajat ja eri aukioloajat. Suomenkieliset kirjat olivat toisella seinällä ja ruotsinkieliset toisella. Ne kuuluivat myös eri kirjastotarkastajien piiriin, joten kumpikin tarkasti käynnillään vain puolet huoneesta.

Vuonna 1955 siirtyi suomenkielinen kantakirjasto alakansakoulun eteisaulasta Leppävaaran uuden terveystalon kellariin. Kirjastohuoneisto käsitti tuolloin ruhtinaalliset 120 m2. Siellä oli jopa erillinen työhuone, joka myöhemmin kulki kuvaavalla nimellä arbetsburk. Rakennus purettiin äskettäin mutta monet nykyisetkin espoolaiset muistavat vielä käynnit siellä. Ruotsinkielinen kantakirjasto oli saanut uudet tilat Lagstadin koululta vuonna 1954. 

Uusi kehitysvaihe, kun Espoosta tuli kauppala

Espoosta tuli kauppala 1962, ja samana vuonna tuli jälleen voimaan uusi kirjastolaki. Ruotsin- ja suomenkieliset kirjastolaitokset yhdistettiin ruotsin- ja suomenkielisten kirjastolautakuntien yhteisessä kokouksessa 27.3.1962. Uusi kirjastolautakuntakin muodostettiin niin, että puolet jäsenistä oli suomen- ja puolet ruotsinkielisiä. Uudelle kaksikieliselle kauppalankirjastolle perustettiin myös ensimmäinen kirjastonjohtajan virka, jonka otti vastaan maisteri Urpo Lehtonen 15.4.1963. Hän loi parinkymmenen seuraavan vuoden aikana entisen maalaiskunnan hajanaisesta kirjastolaitoksesta tehokkaasti toimivan kirjaston.

Kirjastoauto: huippumodernia toimintaa aikanaan

Kirjastoautoa, jonka hankkimiseen ei ollut aiemmin - ilmeisesti liian radikaalina uutena toimintana - saatu rahoitusta, anottiin uudelleen. Nyt sen hankkimiseen saatiin lupa ja valtionapua. Auto hankittiin loppuvuodesta 1964 ja se maksoi 42 000 mk. Kirjastoautolla korvattiin vuoden 1965 alusta Nuuksion molemmat pienet piirikirjastot ja kaikki lainausasemat. Kirjastoauton lainaus olikin alusta alkaen hyvin vilkasta, ja auton avulla voitiin myös kartoittaa alueet, jonne tarvittiin pysyviä kirjastoja.  

Valtava väestönkasvu ja kirjastotoiminnan kasvu 1970-80 -luvuilla

Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana Espoo kasvoi räjähdysmäisesti ja kirjasto samoin. Väestön määrä enemmän kuin kaksinkertaistui, lainaajien määrä kymmenkertaistui ja lainausten määrä kasvoi kaksikymmenkertaiseksi.

Pääkirjastolle alettiin suunnitella uutta rakennusta, jonka tilantarve arvioitiin alkuun 630-720 neliöksi. Kun pääkirjastorakennus viimein valmistui Leppävaaraan vuonna 1972, oli siinä neliöitä peräti 2600. Dramaattinen käänne asiassa tuli, kun pääkirjaston rakennustyöt oli jo aloitettu: koko Leppävaaran aluetta uhkasi liitos Helsinkiin eli uusi pääkirjasto olisi valmistuessaan sijainnutkin naapurikunnassa. Alueliitos ei kuitenkaan toteutunut.

Kiivaimpina kasvuvuosina Espoon kaavailtiin kehittyvän vieläkin suuremmaksi, ja näiden laskelmien pohjalta Espoon keskukseen suunniteltiin monumentaalista pääkirjastoa. Nämä useampaankin kertaan esillä olleet suunnitelmat kuitenkin hautautuivat, ja Leppävaara jäi pääkirjastoksi. Lähikirjastot saivat vähitellen kukin parempia tiloja. Viherlaaksoon ja Matinkylään valmistuivat uudet kirjastot 1971, Soukka sai kirjaston 1972. Olari sai oman kirjastorakennuksen 1975, josta se kuitenkin lainauksen kasvaessa siirtyi Kuitinmäen ostoskeskukseen osakehuoneistoon 1983. Lagstadin ja Tuomarilan kirjastot yhdistettiin Suvelan kirjastoksi vuonna 1978 Suvelan koulun yhteyteen.

Nykyisenkaltaisen kirjastotoiminnan juuret

Kun 70-luvulla perustettiin uusia kirjastoja näihin nopeasti kasvaneisiin lähiöihin, ne olivat samalla alueensa pieniä kulttuurikeskuksia. Lainaustoiminnan lisäksi oli mahdollisuus kuunnella musiikkia, monissa kirjastoissa oli taidenäyttelytilaa, järjestettiin kirjailijailtoja ja toimittiin yhteistyössä paikallisten ryhmien ja kaupungin muiden laitosten, esimerkiksi nuorisotoimen kanssa. Lapsille oli satutunteja, elokuvaesityksiä ja nukketeatteria. Koulujen kanssa tehtiin suunnitelmallista yhteistyötä järjestämällä luokkakäyntejä ja kirjastonkäytön opetusta. Monet kirjastot sijaitsivat ja sijaitsevat edelleen koulun lähettyvillä tai samalla tontilla koulun kanssa, joten yhteistyö sujui luontevasti.

Vakaata kasvua

1980- ja 1990-luvuilla monet kirjastot edelleen muuttivat parempiin tiloihin ja uusia kirjastorakennuksia valmistui. Kivenlahden kirjasto avattiin osakehuoneistossa v. 1983. Kauklahden kirjasto, joka oli muuttanut siihen mennessä monta kertaa, sai oman rakennuksen samana vuonna. Haukilahteen rakennettiin kirjasto koulun ja nuorisotalon yhteyteen 1985. Niittylän kirjasto toimi vuodesta 1981 koulun luokkahuoneessa, mutta pääsi muuttamaan sieltä omaan rakennukseen 1988, ja samalla sen nimi muutettiin Karhusuon kirjastoksi. Nöykkiöön tuli kirjasto 1986, sitä laajennettiin myöhemmin ja se on toiminut uusissa tiloissa vuodesta 2002 alkaen. Laaksolahteen avattiin uusi kirjasto v. 1991. Pohjois-Espoon kirjaston nimeksi tuli Kalajärven kirjasto sen siirtyessä ns. Ruskataloon vuonna 1995. Laajalahden kirjasto toimii edelleen entisissä, jonkin verran laajennetuissa tiloissa. Tapiolan kirjasto muutti useita kertoja huoneistosta toiseen kunnes uusi kirjasto valmistui Kulttuurikeskuksen yhteyteen vuonna 1989. Teknistä kehitystä seurattiin kaiken aikaa tiiviisti, ja tietokoneita internet-yhteyksineen alettiin tarjota asiakkaille. 

Kauppakeskuskirjastot tulevat

2000-luvun suunnittelussa merkittävä uusi suuntaus oli kirjastojen siirtyminen vuokratiloihin suurten kauppakeskusten yhteyteen. Näin tapahtui, kun Matinkylän ja Olarin kirjastot yhdistyivät, ja uusi kirjasto avattiin Ison Omenan kauppakeskuksessa vuonna 2001. Leppävaaran kirjasto muutti Sellon kauppakeskukseen vuonna 2003. Keski-Espoon kirjasto (ent. Suvelan kirjasto) muutti Entressen liikekeskukseen v. 2009. Uusin kauppakeskuskirjasto on Espoonlahdessa keväällä 2022 avajaisiaan viettävä Lippulaivan kirjasto. 

Kauppakeskuskirjastojen suuret vuokrat ovat olleet viime vuosina huolenaiheena mutta toisaalta näiden kirjastojen käyttö on ennätysmäisen vilkasta. Ne toimivat tehokkaasti, koska ne ovat siellä, missä ihmiset muutenkin liikkuvat. 

Lisätietoa:

Määttänen, Tuovi: Kun pienestä tuli suuri

Juhlavuoden ohjelmaa