Kirjasto vietti 90-vuotisjuhlaa
– Ihanaa, että olette olemassa, puuskahtaa huojentunut asiakas Kauniaisten kirjaston palvelutiskillä. Nainen kertoo, ettei hän viihdy uusissa, suurissa kirjastoissa, joissa on koko ajan enemmän viihdettä.
– Kirjastossa täytyy olla hiljaista ja viihtyisää, nainen sanoo ja nostaa laukkuunsa pinon kirjoja.
– Siksi tulen aina tänne.
Hän ei ole ainoa, joka ajattelee näin. Neljän viime vuoden aikana Granin eli Kauniaisten kirjaston kävijämäärä on kasvanut lähes neljänneksellä. Kirjasto haluaa erityisesti olla paikka, jossa kaikki asiakkaat saavat hyvää palvelua ja jossa on hyvä valikoima aineistoa. Erilaiset tapahtumat toisinaan näkyvät ja kuuluvat kirjastossa, mutta useimmiten vastassa on rauhallinen tunnelma – kirjaston valttikortti.
Yhdeksänkymppinen juhlii
Tänä syksynä kauniaislaisilla on ollut oma kirjasto tasan 90 vuotta. Juhlan kunniaksi asiakkaille tarjottiin kakkukahvit 5.9.
Ensimmäinen pieni kirjasto avattiin silloiseen Kauniaisten kauppalaan vuonna 1924. Kirjasto sijaitsi rahatoimistossa, pienessä huvilassa, joka tunnetaan nykyään nimellä Keltainen talo. Alku oli vaatimaton: 173 kirjaa 25 neliömetrin suuruisessa huoneessa.
Toiminnan kasvaessa tilaa tarvittiin lisää. 1900-luvun alkupuolella kirjastolla oli monta väliaikaista sijoituspaikkaa. Yksi pidempiaikaisista osoitteista oli yksityinen Villa Tuna, josta kauppala hankki kaksi huonetta kirjaston käyttöön.
Vuoteen 1967 saakka kirjaston virkaa tekivät huoneet vuosisadan vaihteen huvilan yläkerrassa. Sitten aika oli vihdoin kypsä saada asiakkaiden tarpeisiin paremmin sopivat, nykyaikaiset tilat.
Oma koti kullan kallis
Uudet tilat saatiin niin sanotusta Säästöpankin talosta Kauniaisten keskustasta. Ero aikaisempaan oli valtava: kirjastossa oli nyt lastenosasto ja musiikkinurkka, kokoushuone ja lukusali. Pitkään ei tämäkään ratkaisu toiminut, vaan entisiin ongelmiin törmättiin: kirjoille ei ollut riittävästi tilaa, ei myöskään henkilökunnalle.
Kauniaisten kirjasto säästöpankin talossa.
Niinpä vuonna 1986 kaupunkiin vihittiin uusi kirjasto. Ensimmäistä kertaa kirjasto ei ollut jonkun muun vuokralaisena, vaan pidettiin tärkeänä, että kirjastolla on oma rakennus. 1990-luvulla alkoi toimia kirjastojen välinen yhteistyö: koko pääkaupunkiseudun tarjonta oli helposti saatavilla, kun kirjoja pystyi tilaamaan omaan kirjastoon muista kirjastoista. Kauniaisten kirjaston asema HelMet-kirjastona alkoi vakiintua.
Taloustilanne näkyy kirjahyllyssä
Nykyään Granin kirjastolla on huomattavan runsas valikoima aineistoa, vaikka itse rakennus on HelMet-kirjastoksi keskikokoinen. Kauniaisten kaupungin hyvä taloustilanne näkyy kirjaston hankinnoissa. Kaupunki käytti aineisto hankintoihin viime vuonna 10,19 euroa asukasta kohden, kun listan kakkonen Espoo käytti samaan tarkoitukseen 6,12 euroa.
HelMet-yhteistyö on tuonut paljon hyvää kauniaislaisille. Pienen kunnan olisi yksinään hankalampi neuvotella kalliista palveluista kuin HelMetin kokoisen toimijan. Esimerkiksi suosittua e-lehtipalvelua Ziniota tuskin olisi Kauniaisissa ilman HelMet-yhteistyötä.
Kirjasto keskellä kylää
Jarkko Nuutila palvelee asiakasta.
Vaikka e-palvelut ovat suosittuja, päivittäisen kanssakäymisen merkitys asiakkaiden kanssa ei ole yhtään vähentynyt. Kirjastolaisista moni on työskennellyt kirjastossa vuosia ja oppinut tuntemaan asiakkaat perusteellisesti. Kirjaston veteraani Jarkko Nuutila vahvistaa asian. Hän on ollut kirjastossa töissä jo 27 vuotta.
– Olen ehtinyt nähdä monien asiakkaiden varttuvan koululaisista aikuisiksi, joilla on omat perheet. Kyllä tällä tutustuu suureen osaan kauniaislaisista.
Kirjaston iskulausekin on ”Kirjasto keskellä kylää”. Kauniaisten asukkaat arvostavat yhteisöään, hoitavat asioitaan ”kylällä” ja tapaavat samalla tuttuja. Vaikkapa kirjastossa!
Teksti: Maria Grundvall
Käännös: Iina Soininen
Kuvat: Kai Kuusisto ja Kauniaisten kaupunki