Soiva Suomi 100 vuotta - kohti itsenäistä Suomea

Pianisti Tiia von Hellens kertoo Suomen kasvamisesta taidemusiikin pieneksi suurvallaksi.

Nuoren Suomi-neidon musiikinhistoria kulkee melkein rinta rinnan äiti-Venäjän kanssa. Mutta, yllättävää kyllä, myös Venäjällä on suhteellisen lyhyt musiikkihistoriallinen tausta, vaikka toisin voisi hyvin helposti luulla. Vielä 1800-luvun alkupuolella Venäjän kansallinen musiikkityyli pohjautui kansanlauluihin, kansantansseihin ja musiikillisista rytmeihin. Toki sinne myös rantautui muun maailman musiikkia, josta sitten hyödynnettiin omilla mausteilla sopivan makuinen soppa. Venäläinen musiikki on yhtä kuin slaavilainen melankolia. Sitä samaa kaipuuta ja kipeyden tunnetta löytyy myös meidän romantiikan ja kansallisromantiikan aikamme musiikista. Mikäli Pacius ja Collan toivat Suomeen yksinlaulun, tulivat vastavuoroisesti Venäjältä muut musiikkivaikutteet. Toki myös Suomessa päästiin nauttimaan wieniläisklassismin ja romantiikan ajan ulkomaisesta musiikkitarjonnasta enenevässä määrin. Säveltäminen kuitenkin oli vielä lapsenkengissä.

Kun Venäjällä vallan otti ns. Viiden ryhmä (Balakiriev, Cui, Borodin, Musorgski, Rimski-Korsakov), joka pyrki luomaan täysin autenttista venäläistä musiikkia sen sijaan, että olisivat kopioineet manner-Euroopan tyylejä, syntyi myös meille vastaavanlainen kansallishenkinen ryhmä, joka henkeen ja vereen oli rakentamassa suomalaista musiikkikulttuuria: Martin Wegelius, Robert Kajanus, P.J. Hannikainen, Heikki Klemetti ja Ilmari Krohn. Tämän suomalaisen ”viisikon” vaikutuksesta ja opista syntyi koko seuraava säveltäjäsukupolvi: Jean Sibelius, Oskar Merikanto, Armas Järnefelt, Erkki Melartin, Selim Palmgren, Leevi Madetoja. Eittämättä siis Venäjän vallan alaisuuteen joutuminen 1812 edesauttoi suomalaisen musiikkielämän kehittymistä.

Facsimile-kopio Piae Cantionesin laulusta

Suomalainen musiikki oli 1700-luvun lopulle asti paljolti kansanmusiikkipainotteista. Ensimmäinen tunnettu sävelmäkokoelma, Piae Cantiones (”Hurskaita lauluja”), julkaistiin 1582. Tämä ”pikkupappien” laulukirja koostui keskiaikaista kirkko- ja koululauluista, jotka viipurilainen Theodoricus Petri Rutha ja Jaakko Finno kokosivat. Finno sensuroi kokoelman kappaleita siinä määrin, ettei hän hyväksynyt siihen silloisia juoma- ja rakkauslauluja. Harmin paikka sinällään: olisi ollut mielenkiintoista nähdä ja kuulla, millaista rietastelua täällä on keskiajalla harrastettu. Ensimmäiset kansamusiikkikokoelmat julkaistiin vasta 1800-luvulla, vaikka soitantaa ja laulantaa on ollut täällä jo vuosisatoja sitten Väinämöisen viisikielisen.

Pääpiirteittäin suomalaisen taidemusiikin voidaan katsoa alkaneen 1700-luvun loppumetreillä. Turku toimi pääpallopaikkana Ruotsin vallan aikana. Ensimmäiseksi säveltäjäksi on nimetty Erik Tulindberg, jonka sävellystuotannosta on säilynyt viulukonsertto sekä kourallinen jousikvartettoja. Mainittavin tuon ajan säveltäjistä on kuitenkin Bernhard Henrik Crusell. Hänen tuotantonsa on suhteellisen monipuolinen sisältäen musiikkia yksinlaulusta oopperaan. Painopiste kuitenkin oli kamarimusiikissa sekä klarinetti- ja puupuhallinmusiikissa. Hänen aikalaisiaan olivat Thomas Byström, Carl Ludvig Lithander sekä hänen veljensä Frederik Lithander. Muutoin musiikkirintamalla oli varsin hiljaista. Sävelletty musiikki oli pääsääntöisesti soitinmusiikkia.

Maamme-laulu 1848 J. L. Runebergin runoon Vårt land (1846)

Uuden tuulahduksen musiikkielämään toi Frederik Pacius, joka saapui Suomeen opetustehtäviin Tukholman kautta. Saksalaista syntyperää olevalla musiikki-ihmisellä oli varsin hyvä kosketus keskieurooppalaiseen musiikkikulttuuriin ja -elämään. Hänen inspiraatiostaan perustettiin Helsinkiin orkesteri ja mieskuoro Akademiska Sångföreningen. Kotiuduttuaan hän sävelsi meille kaikille tutun Maamme-laulun, jonka alkuperästä oli tosin polemiikkia. Väitettiin, että kyseessä oli saksalainen kansansävelmä. Kitkasta huolimatta kappaleesta tuli kansallislaulumme. Paciuksen sävellystuotannossa keskeisin teos on ensimmäinen suomalainen ooppera Kaarle kuninkaan metsästys. Karl Collan, Paciuksen vävy, tunnetaan sitä vastoin yksinlaulujen säveltäjämestarina. Musiikkielämä säveltämisen osalta 1850-luvun jälkeisessä Suomessa olikin yksinlaulupainotteista.

Varsinainen musiikkielämän kehitysryöpsäys tapahtui 1800–luvun lopulla, kun suuret nimet Martin Wegelius ja Robert Kajanus palasivat Suomeen opintomatkoiltaan Leipzigistä. Mukana tuotiin romantiikan musiikin vaikutteita sekä teoreettista pohjaa suomalaisille muusikoille. Wegelius perusti Helsinkiin ensimmäisen musiikkiopiston 1882, joka sittemmin on tunnettu Sibelius-Akatemiana. Häntä on pidetty suomalaisen musiikkitieteen isänä. Kajanus, joka oli myös säveltäjä, teoreetikko ja ennen kaikkea kapellimestari, kehitti sen sijaan Suomen orkesteritoimintaa perustaen samaisena vuonna Helsinkiin vakinaisen sinfoniaorkesterin, joka nykyisin tunnetaan Helsingin kaupunginorkesterina. Sen johdossa Kajanus heilutti puikkoaan kuolemaansa saakka. Kun tähän duoon lisätään P.J. Hannikainen, Heikki Klemetti ja Ilmari Krohn, oli Suomen ”viiden ryhmä” kassassa. Hannikainen ja Klemetti kehittivät kuoromusiikkia ja Krohn musiikin teoriaa ja musiikkitieteitä. Nämä Keski-Euroopan oppilaat alkoivat tosissaan kehittää Suomen musiikkielämää ja kulttuuria. Painopisteeksi oli tuolloin jo vaihtunut Helsinki.

Robert Kajanus Helsingin kaupunginorkesterin puikoissa 1800-luvun lopulla

Suurin murros tapahtui vuosisadan vaihteen tuntumassa, jolloin silloiset 1800-luvun puolivälin jälkeen syntyneet ”pojankoltiaiset”, kuten Sibelius, Merikanto, Melartin ja kumppanit elivät vielä nuoren aikuisen miehen elämää. Musiikin perusopinnot suoritettiin Suomessa, josta jatkettiin sitten parempaan oppiin Keski-Eurooppaan (Leipzig, Pariisi, Wien, München...). Sieltä nuorikkosäveltäjät hakivat inspiraationsa ja henkensä vielä niin syntymättömän ja nuoren Suomi-neidon helmoihin. He kirjoittivat kaihoisasti rakkailleen rakkaudesta ja köyhyydestä, missä he elivät, kuitenkin viettäen villiä, boheemia elämää. Pantattiin vaatteita ja tarvikkeita, jotta päästäisiin takaisin koto-Suomeen.

Tuutulaulut muuttuivat berceuseiksi, iltalaulut nocturnoiksi. Hetkiä kuvattiin impromptuina. Syntyi elegioita, legendoja, oikkuja eli capriiseja. Näin pikkukappaleet nimettiin Keski-Euroopan ja sen vanhojen kulttuurien mukaisesti. Ja kotiin päästyään he sekoittivat mukaan suomalaista kansansävelmää ja venäläistä haikeutta Ja voilà: näin syntyi suomalainen taidemusiikki.

Akseli Gallén-Kallelan kansallismystiikkaa

Kaikki tapahtui loppujen lopuksi varsin nopeasti. 1800-luvulla herännyt fennomania herätti henkiin kansallisuusaatteen, jonka ihannekuvassa elettiin Lönnrotin ja Runebergin hengessä ja kaiveltiin kalevalaisia tuntoja ja Vänrikki Stoolin tarinoita. Näistä kammettiin monet vieläkin hyvin elossa olevat sävelmät. Nuoren Sibeliuksen kyvyt huomioitiin varhain ja siinä sivussa myös kollegat sävelsivät kynät sauhuten uutta suomalaista musiikkia. Sävellettiin kansantarujen ja legendojen hengessä. Sibelius kuvasi etiäisenä historian melskeisen Suomi-kuvan taistelun Finlandiassaan. Järeät vasket huusivat kohti itsenäistymistä, kohti vapautta.

Suomalaisen yhteishengen symposium

Rakennettiin oikeusjärjestelmää, hallintoelimiä, sisäpolitiikkaa. Opeteltiin olemaan itsenäisiä. Olemaan ja elämään itselleen. Näiden kasvun ja muutoksen vuosien aikana liian monet menettivät henkensä, sisäisten ja ulkoisten ristiriitojen takia. Sen kanssa oli elettävä. On edelleen elettävä. Kuitenkin luotiin yhtenäisiä tarinoita, yhtenäistä kansallisuutta, henkeä. Sitä suomalaista sisua mikä on jo kansainvälinen käsite. Nämä kaikki tekijät olivat luomassa ja yhdessä kasvattamassa sitä Suomi-neitoa,  jota me nyt tässä hetkessä, tänä vuonna juhlimme. Takana jo sata itsenäisyyden vuotta, ja kasvu jatkuu edelleen ilman suurempia vaihdevuosioireita. Suomalainen musiikki ja musiikintekijät ovat kuroneet kiinni historiallisen kuilun Manner-Eurooppaan nähden ja saavuttaneet korkean aseman ja arvostuksen kansainvälisesti. Opetuksen ja musiikkikasvatuksen taso on huippuluokkaa.

Hyvää itsenäisyyden juhlavuotta, aikuinen Suomi-neito!

Teksti: Tiia von Hellens

Lue ja kuuntele myös:

Soiva Suomi 100 vuotta sävelin - kokoelma suomalaista pianomusiikkia