Musiikkivinkkejä osa 1
Musiikkivinkkejä-artikkelisarjassa esittelemme Helmetin kokoelmista löytyviä mielenkiintoisia äänilevyjä julkaisuajankohdasta, -formaatista ja tyylilajista riippumatta.
Sven Grünberg: Hukkunud alpinisti hotell (3CD)
Virolainen Sven Grünberg on jo 1970-luvun alusta alkaen hionut näkemyksiään syntetisaattorimusiikista ja progressiivisesta rockista, mikä ei Neuvostoliiton aikaan ollut välttämättä kovin yksinkertaista. Johtuneeko siitä, että tämä 3 CD-levyn kokoelma hänen 1979–2001 säveltämästään elokuvamusiikista kuulostaa näin hyvältä? Mikäli tämä levy innostaa kuulemaan lisää, löytyvät kokoelmista myös Grünbergin soololevyt OM (1988) ja Milarepa (1993).
Andreas Leifeld: Mysterious messages (CD)
Andreas Leifeld on suhteellisen vähän tunnettu saksalainen elektronisen musiikin säveltäjä. Ainakaan itselleni ennen tähän levyyn tutustumista hänen nimensä ei ns. soittanut kelloja. ”Mysterious messages” on yhdistelmä 1980-luvun elektronisen instrumentaalimusiikin äänimaisemaa, maailmanmusiikkia ja progressiivistakin ilmaisua olematta kuitenkaan varsinaisesti mitään näistä. Itse sanoisin, että tällä levyllä yleisimmin esiintyvä ääni on jonkinlainen naputtelu, joka ”funkkaa” vastustamattomalla, hieman aasialaistyylisellä tavalla. Jostain syystä ruotsalaisen Bo Hanssonin musiikki nousee mieleen hengenheimolaisia mietittäessä. Kummatkin tekevät turhaa soittotaidoilla leveilyä välttävää, hieman elokuvallista musiikkia, jossa laajoja kaaria maalataan toistolla, joka kuitenkin elää ja hengittää erilaisten soitinvärien ja tekstuurien kautta.
Pushkar: Inner harvest (CD)
Kun katsoo Googlesta, mitä tietoa Pushkarin Inner harvest -levystä löytyy, tulee vastaan lause ”Tätä levyä on myyty yli 150 000 kappaletta!”. Hämmästyttävää! Ilmeisesti jossain vaiheessa innostus tätä ”rentoutusmusiikki” / ambient / new age -genreä kohtaan on ollut suhteellisen kuumaa. Pushkarin levyä suositellaan myös vastasyntyneiden lasten vanhemmille ja raskaana oleville, ja ”erityisesti pienet lapset ovat olleet ihastuneita tähän musiikkiin”. Pitää varmasti paikkansa, mutta näiden ryhmien lisäksi suosittelisin tätä kenelle tahansa söpöä, Muumi-henkistä ambientia metsästävälle ihmiselle. Bambuhuiluja, kauniita melodioita ja luonnonläheistä tunnelmaa, miksi ei?
Dj Screw: 3 ’n the mornin’: part two (CD)
Tuntuuko räppi nykyään liian hektiseltä ja hengästyttävältä? Puuttuuko sielua? Jos Dj Screw'n näkemys kyseisestä musiikkityylistä ei ole vielä tuttu, kannattaa lähteä tutustumaan asiaan esimerkiksi tämän levyn kautta. Homman nimi on siis käytännössä räppilevyjen soittaminen hitaammalla nopeudella, mikä tekee kappaleista täysin uuden kuuloisia, mystisen pöhnäisiä mestariteoksia. Hidastamisen lisäksi tyyliin kuuluu ”choppailu” eli tiettyjen kohtien rytmikäs toistaminen ja korostaminen. Tästä tulee Dj Screw'n luoman tyylin nimikin: ”chopped ’n’ screwed”. Screw (1971–2000) oli erittäin tuottelias, joten kirjastonkin kokoelmista löytyy useita hänen tuotoksiaan. Tätä levyä on yleisesti pidetty yhtenä hänen parhaista kokonaisuuksistaan. Se toimii sopivan pituutensakin puolesta hyvänä esittelynä musiikkityyliin, jota muut ovat Screw'n kuoleman jälkeen kopioineet vaihtelevalla menestyksellä.
Trim: Soul food vol 2: Lyriks (2CD)
Trim (eli Trimothy, Trimski, Trimbal tai Taliban) on muiden alkuperäisten Roll Deep -ryhmän jäsenten tavoin grime-musiikin ensimmäisen aallon artisteja. Sittemmin Trim on riitaantunut (liian?) monen kollegansa kanssa ja on vaikuttanut suurimman osan urastaan tavallaan hieman sivussa. Marginaalisuus johtuu myös siitä, että Trimin tapa räpätä on täysin omaa luokkaansa ja edellä mainitut riidatkin johtuvat vain siitä, että hän sanoo asiat niin kuin ne itse näkee ja on valmis kritisoimaan suorasanaisesti henkilöitä ja ilmiöitä. Kirjaston valikoimista löytyy kaksi Trimin varhaista mixtapea (yllämainitun lisäksi Soul food vol 3: Leaf out of their book) joista löytyy useita klassikoita ja tietysti hutejakin.
Teksti ja kuva: Toni Korpi